Kulnasatz, niråsam, ängås

Joå oudas Jordee skådhe

nurta wåta wålgesz skådhe.

Abeide kockit laidiede,

Faurågåidhe sadiede. Ällå momiaiat kuckan, kaigawarre,

patså buårest källueiaure tuun,

Mådhe påti millasan,

kaiga wånaide waiedin. Ågå niråma buårebåst,

nute åtzån sargabåst.

Taide sun monia lij aigåmasz

sarågåin uålgatamaszjosz iuå sarga åinasim

kiurasam katzesim.

Kulnasasz, nirasam,

kätze, åinakåsz tun su salm.

Kulnasadž vaatimeni

emmekö jo lähtisi kulkemaan,

itään päin me kaksi hankkiutuisi

aapoja pitkiä ajelemaan,

lemmenlauluja laskettamaan.

Älä viivytä meitä kahta, Kaikavaara,

jää hyvästi, sinä Kelujärvi!

Monenlaista tulee mieleeni, 

kun Kaikavuonoja ajelen. 

Tarvo, vaamini, paremmin,

niin että saan ne pikemmin:

ne hän on minulle aikonut,

luomisessa lähettänyt.

Jospa kohta näkisin

rakkaani, niin kiiruhtaisin.

Kulnasadž vaatimeni,

katso, näetkö hänen silmänsä!

Kulnasaz, Rennthierchen, lieb Rennthierchen, laß uns flink seyn,

Laß uns fliegen, bald an Stell' und Ort seyn! 

Sümpfe sind noch weit daher, 

Und haben fast kein Lied mehr.

Sieh da, dich mag ich leiden, Kaiga-See, 

Leb wohl, du guter Kailva-See, 

Viel schlägt mir's schon das Herze 

Auf'm lieben Kaiga-See.

Auf, Rennthierchen, liebes, auf, 

Fliege, fliege deinen Lauf! 

Daß wir bald an Stell' und Ort seyn,

Bald uns unsrer Arbeit freun.

Bald ich meine Liebe seh – 

Auf, Rennthierchen, blick und sieh! 

Kulnasazlein, siehst du sie 

Nicht schon baden?