|
Työnsin lapsenrattaita...Original TextTyönsin lapsenrattaita, ratkoin ongelmaa, jota Claude Simon sanoo kirjailijan ainoaksi ammatilliseksi ongelmaksi, miten kirjoittaa, kahvi kiehuu, lapsi huutaa seinän takana, jatkan, hyvin vähän esineitä, tai hyvin paljon. Aurinko paistoi häikäisevästi, Hämeentiellä tuoksui vastapais- tettu leipä, Elannon, ajattelin ihmisiä, jotka ovat samanaikaisesti, mutta eri lailla, kiihtynyt tajuntani leikkeli kadun äänistä mielivaltaisia, merkitseviä yhdistelmiä. Sattumanvaraisella ja lainalaisella ei todellakaan ole mitään eroa, miksi kirjailijan tehtävä, kuten Simon sanoo, olisi antaa muoto muodottomalle, miksi juuri kirjailijan pitäisi olla niin avuton. Juon kahvia. Sitten kävelin rauhallisesti, kädet selän takana, en ainoastaan miettinyt, olin myös miettivän näköinen, miten kirjoittaa, miten maksaa laskut, miten suhtautua erilaisiin väitteisiin, kevät ilahdutti minua. Nyt kun vaimoni on ostamassa puserokangasta, panisinko Jarl Souranderin, avustavan kaupunginvoudin, joka kuitenkin ulos- mittaa tästä runosta tulevan palkkion, sellaisenaan tähän runoon, vai puhuisinko metafyysisestä epätoivosta, apeista vesistä? Pakettia kantava lippalakkipäinen mies, tai hississä siivooja vesiämpäri kädessä, raitiovaunussa ulkotyötä tekevä nainen jolla on rahapussi taskussa, näillä on tässä jotakin tekemistä, tai ei mitään, seurasin rattaiden erilaista tärinää erilaisilla kiveyksillä. En tiedä mitä tapahtuu todella. Kun olen saanut tämän valmiiksi, käyn ostamassa punaviiniä, ehkä menemme elokuviin illalla, tai kapakkaan, mahdollisuuksia ei ole paljon, juon punaviiniä, kirjoittaen menen en tiedä minne. Lapsi leikkii helistimellä, ja saattaa olla, että olen väärässä, arvioinut väärin jonkin tär- keän etäisyyden, sitä paitsi en ymmärrä historiaa, enkä että olisi jotenkin arvokasta seisoa mielipiteittensä takana. Tapahtumat seuraavat toisiaan, kuin sykähdykset, astun samaan virtaan kahdesti, vaikka kolmestikin, en ole sidottu tottumuksiin enkä muinaisten filo- sofien väitteisiin. Tai sitten voisimme taas keittää kahvia ja istua ja rupatella, ilta kuluisi, x ja z ovat kiehtovia kirjaimia: Marx, zodiakki. Täysikuu valaisee mustia kattoja, moni ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi tänäkin iltana. Nyt olen elänyt tähän hetkeen asti. EstonianTranslated by Hasso KrullLükkasin lapsevankrit, lahendasin ülesannet, mida Claude Simon nime- tab kirjaniku ainsaks professionaalseks ülesandeks, kuidas kirjutada, kohv keeb, seina taga kisendab laps, ma jätkan, väga vähe asju, või väga palju. Päike paistis pimestavalt, Hämeentiel lõhnas äsjaküpse- tatud leib, Elanto pagarite tehtud, ma mõtlesin inimeste peale, kes on olemas üheaegselt, aga mitte ühtemoodi, mu erutatud taju lõikus tänavahäältest meelevaldseid, tähendusrikkaid ühendeid. Juhuslikkus ja seaduspärasus tõesti ei erine teineteisest, miks peaks kirjaniku töö, nagu ütleb Simon, seisnema vormita asjade vormimises, miks just kirjanik peaks nii kaitsetu olema. Joon kohvi. Siis jalutasin mõnusasti, käed selja taga, mõtlemisest polnud veel küll, ma nägin mõtlik ka välja, kuidas kirjutada, kuidas maksta arveid, kuidas suhtuda igasugustesse väidetesse, kevad tegi mu meele rõõmsaks. Nüüd läks naine pluusiriiet ostma, kas võiksin siis panna Jarl Souranderi, linna abifoogti, kes niikuinii kirjutab üles selle luuletuse honorari, lihtsalt niisama siia luuletusse, või peaks rääkima metafüüsilisest ängist, nukratest vetest? See soniga mees, pakk kaenla all, või koristaja liftis, veeämber käes, raudteevagunis töötav naine, rahakott taskus, neil on siin omajagu tegemist, või pole üldse, jälgisin vahelduvat rattavurinat vahelduval sillutisel. Ma ei tea, mis tegelikult toimub. Kui selle valmis saan, lähen ostan punast veini, võib-olla lähme õhtul kinno, või kõrtsi, variante pole palju, joon punast veini, kirjutades lähen kes teab kuhu. Laps mängib kõrinaga, ja võib-olla ma eksin, olen mingit olulist distantsi vale- sti hinnanud, ja seepärast ei mõistagi ajalugu, ei saa aru, miks on väga väärikas seista oma seisukohtade eest. Üksteisele järgnevad sündmused, otsekui tuksatused, astun samasse jõkke kaks korda, isegi kolm korda, mind ei seo harjumused ega antiikfilo- soofide väited. Või siis võiksime veel kohvi keeta ja istuda ja lobiseda, õhtu kuluks, x ja z on erutavad tähed: Marx, zodiacus. Täiskuu valgustab musti katuseid, mõned inimesed tunnevad end täna õhtul üksikuna. Nüüd ongi mu elu praeguse hetkeni jõudnud. LatvianPenti SārikoskiTranslated by Maima Grīnberga Stūmu bērna ratiņus, risināju problēmu, ko Klods Simons uz- skata par rakstnieka vienīgo profesionālo problēmu, kā rakstīt, kafija vārās, aiz sienas kliedz bērns, turpinu, ļoti maz priekšmetu, vai ļoti daudz. Apžilbinoši spīdēja saule, Hemes ielā smaržoja svai- ga maize, cepta Elanto fabrikā, domāju par cilvēkiem, kas eksistē vienlaikus, bet katrs citādi, uzbudinātā apziņa no ielas trokšņiem piegrieza patvaļīgas, zīmīgas kombinācijas. Starp nejaušo un likumsakarīgo nudien nav nekādas atšķirības, kāpēc rakstnieka uzdevumam, kā saka Simons, jābūt veidola došanai bezveidīgajam, kāpēc tieši rakstniekam jābūt tik neaizsargātam. Dzeru kafiju. Pēc tam mierīgi pastaigājos, salicis rokas uz muguras, ne tik vien apcerēju, bet arī izskatījos apcerīgs, kā rakstīt, kā nomaksāt rēķinus, kā izturēties pret dažādiem apgalvojumiem, pavasaris mani iepriecēja. Kamēr sieva pērk audumu blūzei, ko man iesākt ar Jārlu Souranderu, pilsētas fogta vietnieku, kurš noteikti ap- rakstīs manu šī dzejoļa honorāru, vai ierakstīt viņu dzejolī tieši, vai varbūt runāt par metafizisku bezcerību, drūmiem ūdeņiem? Pakas nesējs naģeni galvā vai liftā apkopēja, ūdens spaini rokā, sieviete ar maku kabatā, kurai tramvajā veicami āra darbi, viņiem te tiešām ir ko darīt, vai arī nav, vēroju riteņu atšķirīgo lēkāšanu pa atšķirīgiem ceļa segumiem. Nezinu, kas notiek patiesībā. Kad būšu šo pabeidzis, došos pirkt sarkanvīnu, varbūt vakarā iesim uz kino vai krogu, iespēju nav daudz, dzeru sarkanvīnu, rakstīdams aizeju sazin kur. Bērns krata grabuli, un var gadīties, ka esmu maldījies, kļūdaini novērtējis kādu sva- rīgu attālumu, turklāt es nesaprotu ne vēsturi, ne arī to, kāpēc ir cienījami neatkāpties no saviem uzskatiem. Notikumi seko cits citam kā puksti, iekāpju tajā pašā upē divreiz, kaut trīsreiz, mani neierobežo nedz ieradumi, nedz senatnes filo- zofu apgalvojumi. Varbūt mēs varētu atkal uzvārīt kafiju, sēdēt un pļāpāt, vakars paietu, x un z ir saistoši burti: Marx, zodiaks. Pilnmēness apspīd melnos jumtus, arī šovakar daži cilvēki jūtas vientuļi. Nu esmu nodzīvojis līdz šim brīdim. SwedishTranslated by Claes AnderssonJag skuffade barnvagnen, grubblade över problemet, som Claude Simon säger vara författarens enda professionella hur skriva, kaffet kokar, ett barn skriker på andra sidan väggen, jag fortsätter, mycket få föremål, eller väldigt många. Solen lyste bländande, på Tavastvägen doftade det ny- gräddade brödet, Elantos, jag tänkte på de människor, som finns samtidigt, fast på annat sätt, mitt stegrade medvetande klippte av gatans ljud godtyckliga, betydelsefulla kombinationer. Mellan det slumpmässiga och det lagbundna finns verkligen ingen skillnad, varför skulle författarens uppgift, som Simon säger, vara att ge form åt det formlosä, varfor borde just forfattaren vara så hjalplös. Jag dricker kaffe. Sedan gick jag lugnt, med händerna på ryggen, jag inte endast tänkte, jag sag också fundersam ut, hur skriva, hur betala räkningarna, hur förhålla sig till olika påståenden, våren gjorde mig glad. Nu när min hustru är och köper blustyg, skall jag stoppa Jarl Sourander, biträdande stadsfogden, som i alla fall ut- mäter honoraret för denna dikt, som sådan i denhär dikten, eller skall jag tala om den metafysiska hopplösheten, de förstämda vattnen? Mannen i skärmmössa som bär på ett paket, eller städerskan i hissen med vattenhink i handen, den kroppsarbetande kvinnan i spårvagnen med en börs i fickan, dessa har någonting här att skaffa, eller ingenting, jag följde vagnens skakningar olika på olika gator. Jag vet inte vad som egentligen sker. När jag har fått denhär färdig, går jag och köper rödvin, kanske går vi på bio på kvällen, eller på någon krog, det finns inte många mögligheter, jag dricker rödvin, skrivande på väg jag vet inte vart. Barnet leker med en skallra, och det kan hända, att jag har fel, att jag felbedömt något viktigt avstånd, dessutom förstår jag mig inte på historien, och inte att det vore på något sätt värdefullt att stå för sina åsikter. Händelserna följer på varandra, som pulsslag, jag stiger i samma flod två, tre gånger, jag är inte bunden av vanor eller av forntida filo- sofers påståenden. Eller kunde vi igen koka kaffe och sitta och pladdra, kvällen skulle förflyta, x och z är fascinerande bokstäver: Marx, zodiaken. Fullmånen belyser de svarta taken, mången människa känner sig ensam också i kväll. Nu har jag levt intill denna stund.
|
